26.02.16. Peeeerrrrjantai!

Viikko oli loppumaisillaan ja vielä oli tultava töihin pyörällä. Tämä alkoi jo mennä rutiinista. Tänään sain mahdollisuuden osallistua toisen portin restaurointityöhön. Pääsin täppäämään eli tekemään kierteitä neliötankoihin, sekä koristeosiin jotka olivat valurautaa. Näihin tuli ensin porata reikä keskelle johon tulisi vielä kierteet.

Aiemmin nuo koristeosat olivat kiinnitetty (jonkun toisen sepän toimesta) portin kaideosiin, jotka olivat tavallista rakenneterästä. Valuraudan ja "mild steel":n hitsaaminen toisiinsa ei ollut toiminut, joten osa koristeista oli pudonnut paikoiltaan. Nyt ne oli tarkoitus tehdä kunnolla eli kiinnittää kiertämällä. Lisähaaste työssä oli vielä se että portti oli vino (maaston takia), ja portin pituutta tuli lisätä keskeltä.

Tässä työssä, varsinkin koristeosien kanssa, oli oltava tarkka jotta porattava reikä tulisi juuri keskelle kappaletta. Useasti kävi kuitenkin niin että heittoa oli 0,5 - 1mm suuntaan tai toiseen, vaikka yritti pitää huolen keskikohdasta tarkastamalla sen useasti. Tämän kyllä pystyi kuulemma korjaamaan myöhemmin yhdistelemällä paloja keskenään, jotka olivat keskenään hiukan toispuoleisia. Mutta kyllä se itseä ärsytti ettei suoraan osanut porata. Itse kierteytys oli taas helppoa.

Tänään oli myös siitä erikoinen päivä, että pajan nuorin työntekijä, Dan, oli viimeistä työpäivää töissä (kokonaissaldo 5 vuotta pajalla). Töihin oli tuotu paljon erilaisia leivoksia ja herkkuja. Niitä sitten söimme päivän aikana. Päivän loputtua (perjantaisin poikkeuksellisesti klo. 13) kokoonnuimme hetkeksi kupilliselle ja juttelimme niitä näitä hetken Danin kunniaksi (sain hän myös lahjoja).
Viikko oli nyt pulkassa, ja on hetki aikaa levätä ja parannella haavoja viikon töistä.